tiistai 30. toukokuuta 2017

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Sillä välin

Sen hetken ajan
ajattelin olevani
Ihan pienen hetken
vain siinä
Laskin kaakelit seinästä

Milloin on liikaa?
Kun itseään kiusaa
Sitten kun on pakko
luoda uudestaan selkänahkansa
Vai sitten kun ei enää muista
mitä pitäisi muistaa

Minä pysähdyn nyt.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Tulkinta

Piilotellaan merkityksiä
            Vihjesanoja lauseiden sekaan
Ohjelma kuunnellaan ilman tekstityksiä
            Ajatus ei löydä kääntäjän mukaan

Joku sanoo suoraan kaiken
    Onko rehellinen mielipide aina sen arvoinen
Toinen yrittää, takeltelee vaivaantuen
    Sanoja sopivampia mielestään etsien

Sanalla sopivalla tässä yritän täydentää lauseeni
          En peittele, enkä piilottele mitään
Valitsen sanan niin kuin valitsen vaatteeni
          Kylmältä suojaan kääriydyn lämpimään

Sanalla on väliä - keltainen ei ole kultainen

Tyhjän puhujat puhuvat kuplia jotka polttavat

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pahimmillaan

Raskas ihminen - sataa pilvistä alas
      Eikä jaksa kantaa muuta kuin murheitaan
Taaksepäin vain katsoo tuo energiavaras
      Näkee monta syyllistä, mut ei omaa vastuutaan
Sekaisin siitä mikä kaikki on pielessä
      Ei nykyhetki pysy hetkeäkään mielessä
Turhaan se miettii toissavuotisia unia
      Ja haikailee kadonneita valokuvia
Kaikilla muilla menee muka kaikki paremmin
     Oman - navan - linssillä perspektiivikin näkyy sumeammin
Vääristyneenä mahdollisuuksia vailla
     Mielensä myrkyttäneillä alati sairailla
Jos saisin sen kuulemaan edes pari sanaa
     Sanoisin
            "Herää elämään sun elämää"
 
               ... tästä hetkestä sun huominen aukeaa

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Lomatelma

Tähän aikaan kuusta, sekä tästä vuodesta
           mun aikaani ei pysty minuuteissa mitata
On vähän ehkä liian paljon hetkii kelata
           vaikeata yrittää nyt sitten siinä relata
Eihän siitä silloin siis yhtään mitään tule
           pää täynnä odotuksia eikä ajatus enää kulje
Alkaa tää kulkija kiertää sulkeutuvaa kehää
           ei oo sanallansa terää kun se ruostetta vain kerää

Jossain vaiheessa siihen iskee lamaantuminen
           ja pelko, miten sujuu takas arkeen laskeutuminen
Pitäs vielä ehtii tehdä sitä, tätä, tuota
          käydä siellä, sekä täällä, joka paikkaan liueta

Ilmojen haltiakin päätti ettei täällä tarvita aurinkoa
          on täs kunnol kasteltukin tätä asfalttiviidakkoa
Tuuli tosin yrittää sinnikkäästi puhaltaa sen pois
          kaupunki ilman betonipuita kauniimpikin olla vois
Harmaata riittää, riittää kun katsoo ylös taivaalle
          sen värin kadut toistaa ja ulottaa sen kaikkialle
Ehkä tän kesän sävyt ja tuoksut löytyy jostain piilosta
          mut ainakaan niitä et löydä Kalasatamasta

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Vihreää

Ravintoa metsässä
          Happea mielessä
Vihreää soluille
          Ajatukset poluille
Sateen kastelemille saniaisille
          Kasteen armahtamille aarnipuille
Kaunis tuoksu syvässä
          Metsän pohjan värissä

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Valosta ja varjosta

Hämärän sävyissä 
        varjoissa harmaissa
Valoa säästellään
        pimeää pidellään

Viimeinenkin väri harmauteen pakenee
Unohtuneet säteet huoneen harmaapesee

Mustaa lukemattomissa sävyissä
         pelot peiton alla väijyksissä

Hiljainen hämärä on iltani koti
Selkeä tähtitaivas kattoni